koti

on vielä täällä Ylöjärvellä.
Vähän niin kuin kylässä olisi kun ollaan uudessa paikassa, mutta jollain tavalla kuitenkin omassa paikassa.
Uudet kuviot, uusi kylä, uusi talo, kamalat tavarakasat ja rojukasat aitassa ja muualla - saa kai vähän pelottaa? Haluisin päästä jo mylläämään kasojen keskelle ja kiikuttamaan tavaroita omille paikoilleen. Saada työtilat kuntoon, että voisi aloittaa työnteon, jonoa on tullut vähän, ja sen purkaminen vie taas kuukaudenpäivät. Parin tunnin työskentelyaika päivässä ei riitä mihinkään - kun ei sitä yrittäjänä voi (tai halua) kokonaan lopettaakaan.

Tellu ressaa. mutta on tää ollu semmosta menookin, että ei mikään ihme. ilo oli mitä suurin, kun se pystyi katsomaan ilman räyhäämistä naapurin harjakoiraa, joka kulkee usein uuden talomme ohitse. Toivotaan että saadaan telluki kotiutumaan kun tilanteet rauhottuu, katsotaan nyt montakoko kuukautta menee, että voi alkaa pitää pihalla irti, puoli vuotta, vuosi....? Onneks se on muuten rauhallinen luonteeltaan ja sisällä se on suht  kivasti, vaikka yläkerrassa paukkuu ja kolisee, kun Jussi remontoi.

Tepa Tee, räppääjä rappaa