Kuvankäsittelyä

Iso osa työssäni on kuvankäsittelyä.  Välillä tuntuu että en ehdi muuta tekemään kun rajailla koirankuvia ja sommitella niitä eri tuotteita varten.
Siinä vaiheessa, kun saan printit ja pääsen valmistamaan tuotteita, tuntuu että tekee "oikeaa työtä". Kuvankäsittely on ihan mukavaa hommaa myös, mutta menee tylsäksi silloin kun kuvia on niin paljon että koneen ääressä menee monta tuntia tai monta päivää yhteen putkeen ja kun on kiire. yritänkin saada sen vaiheen tehtyä sitä mukaan kun tilauksia tulee, jotta jonoa ei pääsisi tulemaan. En tosin pysty siihen läheskään aina.
Kunpa ne kaikki kuvien kauniit koirat olisivatkin mallistossa maalattuina versioina.

Tuotteet joihin tulee valokuva ja kuvankäsitellään, ovat uniikkeja, ainoastaan asiakkaalle tehty tuote tai ennemmin voisi sanoa jopa  taideteos,  ne kuvat eivät ole mallistossa, eikä niitä voi muut tilata.
Taide Miloun malliston koirat ja muut eläimet ovat taas kaikille saatavilla, jokainen kuva on alunperin maalattu tai piiretty.

Kuvankäsittelyn voi tilata täältä ja siihen valita tuotteet, joita löytyy monenmoista.
https://milou.fi/tuote-osasto/mittatilaus/

Talvi

Luonto on niin uskomattoman hieno paikka. Olen aina ihan haltioissani kun samoilen pitkin metsiä ja peltoja, monesti ei tarvi pihaa pidemmälle mennä. Riittää pienet asiat, oksa, korsi, puunlatva, lumihiutale, pisara, lehti, kuollut käpy tai vaikka koirankarva. Valon ja varjon leikki, siinä on aihetta tutkimiselle ja haltioitumiselle loppuiäksi.
Kameraa olisi kiva pitää aina mukana, mutta kun ei sitä jaksa kantaa ja just vähän aikaa sitten kävi niinkin, että kamera oli mukana, ilman akkua, ei niinkun järjen häivää. Sen takia puhelinkin on täynnä kuvia "muisto tästä hienosta hetkestä..."
Haaveena olisi saada tallennettua peuroja, pöllöjä, kettuja, haukkoja, kaikkia metsän eläimiä mitä maa päällään kantaa...mutta se vaatis samoilua ilman koiria ja sehän nyt ei tule kuuloonkaan. Niin, ehkä myös parempaa kärsivällisyyttä..
Tässä kuvia yhdestä samoilusta kera koirien

Täällä peuroja on paljon!
Mutta minen pääse niitä tän lähemmäksi.

Kuplia. kerran vielä

en vaan malttanut olla millään ottamatta kameraa, kun tutkailin hienosti yön aikana huurtuneita kuplia. Ajattelin ottavani pari kuplakuvaa. mutta sitten piti vielä puhallella lisää ja kuvata lisää. Pari lintustakin sain tallennettua.

Hauskimmat päivät eivät ole niitä,
joina tapahtuu jotakin hienoa tai
jännittävää, vaan joina koetaan
pieniä onnen hetkiä ja jotka soljuvat
yksitellen, mutkattomasti kuin helmet
nauhaan.

kuplii

Kyllästyin liikkuviin ja piileskeleviin lintuihin,
kokeillaan lintuja vaikka taas huomenna.
Joten innostuin jostain muusta,
kuplien tekovälineet tiskiainevettä ja vispilä

Tääkin olis kiva linnun kera, vaikka tuossa lampun päällä.

tässä on aamuaurinko ed. päivä.

Tääkin olis linnun kanssa kivempi

tai tähän lintu syömässä jyvää,
  vielä joku päivä mä jaksan kökkiä ulkona niin kauan et onnistun.

Ketjureaktio

aamuaurinko on tähän aikaan vuodesta ihanan
vaaleanpunainen,  joka aamu kökin pihalla jos sais
hyviä lintukuvia lintulaudalta.
en ole vielä onnistunut, kamerankin kanssa on opeteltavaa.
Sen sijaan oli upea kuvauspäivä alkuviikosta,
koirien kera, laittelen niitäkin kuvia tänne vielä

Linnut löytävät kaiken.
Ovat syöneet ovikranssista puolet marjoista
ja kävyistäkin toinen on kadonnut.
Tai ei ne niitä ole syöneet, tiputelleet maahan,
tekomarjoja.

Kissat tykkäävät kyttäillä "lintukuusen" alla,
mutta näin kävi tänä aamulla yhdelle karvapörriäiselle.

.....Kun päästin koirat aamutoimitukselle.
Ei sen puoleen, komeita kissoja on tällä kylällä.
Joskus ehkä tähänkin taloon tule taas kissa.

Onneksi se pääsi omin voimin puusta alas,
palokunta kun tulee pelastustehtäviin
vasta kun kissa on ollut puussa kolme päivää
(voi olla että on huhupuhetta, mutta näin kuulin).

aamu <3

omenapuu

Alastaron kirkko

oikeanlainen koira?

Maalaan työkseni koirakuvia, muotokuvia ja muita kuvituksia... tai koirat ovat pääosa.

Maalaaminen on yksi osa-alue työssäni.

Tuotteistan maalaamani koirakuvat ja myyn näitä tuotteitani mm. koiranäyttelyissä ja muilla messuilla.

Koiranäyttelyt (= ”koirien missikisat”), jossa sijoille pääsee koira, jolla on mahdollisimman oikeanlainen ulkomuoto jalostuskriteereiden mukaan ja kyseistä tuomaria miellyttämään.

Näin ollen koiraharrastajat ovat erittäin tietoisia oman rotunsa ulkomuotovaatimuksista.

Näin saan minäkin jatkuvaa opastusta koirieni ulkonäköön liittyvissä asioissa (eli mallistossa olevien koirien). Olen oppinut valtavasti, voisin ehkä ryhtyä jopa ulkomuototuomariksi...no, vitsi.

Mutta asian ytimeen Taide Miloun koirat ovat KOIRIA. Eri rotuisia, erilaisin karva- ja värimuunnoksin, on siellä jopa jokunen sekarotuinenkin joukossa. En hae mallistoni koirille sitä rotujalostuksessa vaadittavaa tietynlaista ulkomuotoa, enkä ole kokenut sitä edes tarpelliseksi, en ole kovin kiinnostunut korvan oikeanlaisesta asennosta tai oikeanlaisesta kuononpituudesta, jokainen koira on oikeanlainen, vaikka ei olekaan suoraan jonkun rotukriteerin mukainen. Ihan kuten me ihmisetkin väärine säärinemme ja kyömyneninemme.

Tietenkin kun maalaan muotokuvaa, koiran on oltava itsensä näköinen  sellaisilla korvilla kuin sillä on ja sillä kuonopituudella jonka se omaa. Sellaisenaan se pääsee myös mahdollisesti Taide Miloun kokoelmaan.

Koirista, joista minulla on ollut kunnia maalata taideteos ja olen myös saanut luvan käyttää maalauksen koiraa mallistossani, mukana on ollut rotunsa parhaita edustajia, jotkut jopa koiranäyttelyn kaikist kauneimpia, muotovalioita tai muuten vaan hyviä yksilöitä, mutta useaakin useampana mallikoirana on ollut ihan perus fuffe, jonka ei ole tarvinnut koskaan lähteä kotoaan pidemmälle, ei ole saanut pokaalin pokaalia tai muutakaan kunniamainintaa, turkkikin saattaa ihan kotikutoinen ja väärät sääretki vielä, silti se koira on ihan yhtä kaunis kuin ne näyttelykoiratkin. Tämä on yritykseni perusfilosofia :

- jokainen koira on oikeanlainen-

 ihan just sellasenaan kun se on.

No, kyllä minullakin on omat ulkomuodolliset ihanteet....jos koiralla on toinen korva pystyssa ja toinen puoliksi lurpallaan, niin onhan hän tosi ihanan persoonallinen tai semmonen oikeen isokorvanen, jolla olis oikeen aasinkorvat. joo, Kyllä mää haluisin semmosen koiran, pitkäkoipisen ja kyömynenäisen, häntä leuhuaa kevyesti ja karvaaki olis sopivasti, mutta ei liikaa.

Mutta koirakiintiöni on täynnä, omat ihanteeni lilluvat onnellisena sohvalla ja karvastaa koko talon.

vuosi 2014

Alkoi etanavauhtia, reissaten ja leväten.

Ensin flunssa, ei mikään paha, kun ei kuumettakaan, mutta nokka vuosi kuin vuotava hana ja voimaton olo. Sitten kun siitä pääsi eroon tuli lonkkasärkyjä, että en juuri istua pystynyt, mokomakin päärynälihas - on siinäkin nimi.
Mutta, että on taas ihanaa, kun voi elää normaalisti, tietenkin taas kiirus jotta sais työt kiinni.  Mutta eipä sinänsä viimevuoden tilauksia pääosin ja lisäksi kirjanpitäjälle tarttee saada taas laput ja liput ja inventaaria ja sellasta kivaa.

Mikäpä tässä ollessa, talvikin alkoi vihdoin ja viimein. tänä aamuna, pakkasta - 15 astetta, vähän lunta maassa, aurinko paistaa. kuvailin ikkunan läpi lintuja, niitä on niin kiva seurailla.