ruutuikkuna

Me haaveiltiin vanhoista kouluista tai pappiloista tai muista sen tyyppisistä upeista rakennuksista. Mutta ei me nyt tälläkään kertaa semmoista löydetty tai saatu, joka olis sopinu meitin budjettiin ja jos sopikin, ne olivat jossain todella kaukana tai suunnalla, jonne ajatus muuttamisesta ei houkuttanut yhtään. 

Tämä kuvan vanha koulu oli upea, mukava tontti. Sijainnin takia ei tehty tarjoustakaan. 

Mutta talo joka me löydettiin, tuntuu niin hyvältä, että kaikki muut haaveet jäi kyllä ihan taka-alalle.

Ilman remonttiia valitettavasti ei selvitä tästäkään.

ostoksilla

Saimme siivet

Ostin elämäni ensimmäisen nojatuolin, semmoinen musta, iso ja aika pramee! Ihastuin siihen syksyllä messuilla ja nyt käytiin se kaverilta hakemassa. Olisihan sitä voinut odottaa siihen, kunnes muutto on käsillä, mutta malttamattomasta päästä kärsii kaikki, ja nyt se makoilee pakun perässä, ja aina tiellä. Kai me se tänne sisällekin vielä kannetaan, mutta tiellä se on myös täällä.
Eikä se ollut ainoa ostos. Ostettiin myös vähän puutarhapenkkejä ja telineitä, ajattelin hyviksi messuille, mutta katsotaan sitten mihin loppujen lopuksi päätyvät. Kaupantekijäisiksi saatiin sitten ihanat siivet, niistä sain kuvankin! ne löysi heti paikkansa, vähän aikaa saadaan vielä ihastella niitä tuossa takan reunustalla.

Kyllä, kirjoittelen varmasti talojuttujakin, jahka tämä jännitysnäytelmä eka loppuu ja saadaan asioita etenemään. kaikki on vielä niin jännittävää ja vähän pelottavaakin, että parempi olla miettimättä ja keskittyä kaikkeen muuhun.

Elämys

torstainen metsälenkki, onnekseni  kamerakin mukana, klikkaa kuvaa,
niin  näet esityksen tapahtuneesta.

Kotiinpäin menessä tuli yhtäkkiä hauska "lumituulahdus" ja hetkeen ei näkynyt yhtään mitään, vain valkoista, jota en saanut kuitenkaan tallennettua kameraan ja lopuksi lumikuorrutettu kamera ja minä, oli upee juttu, ei ole ennen käynyt tuolla lailla. Hiukan taisin säikähtääkin, jos vaikka puu sattuu kaatuu päälle...Niitä kun on paljon viime aikoina kaatuillut.

Tellukin nautiskeli talvimetsästä. Bella joutui jäämää kotiin, kun en ollut varma kuinka upottavaa ja syvää hanki on.

Lähimetsän hakkuualue ja aidattua aluetta kilometri tolkulla, toki eihän tuo koirien takia ole vaan minulle - ei eksy niin helposti. (Ihan oikeasti aidan takana on siis puolustusvoimien aluetta ja siksi aidattu).
Viisi vuotta sitten alue oli vielä oikea metsä, eikä noita aitojakaan ollut. Aluksi vähän harmitti, mutta se osoittautuikin loppujen lopuksi hyväksi asiaksi.

muutto edessä

jo helpottaa! huokauksen huokaus.

Haaveilua

Kyllä sitä on kaikenlaisia hienoja, nämä kuvat otin viime kesältä, kun kävin Ruotsissa siskoni luona. Hän koettaa kovasti houkutella meitä sinne. Mutta en minä niin kauaksi taida lähteä.

Inspiroi kovasta. Taidan alkaa maalamaan taloja. Oikeasti on tehnyt mieli maalata jo vuoden päivät, mutta ei ole ollut aikaa.

Olo on kyllä niin levoton, että ei meinaa keskittymiskyky riittä ollenkaan työntekoon saati mihinkään muuhunkaan. Hetkeksi menin pihalle heittelemään Tellulle lumipalloja, mutta tämä levottomuus on nyt vaan kärsittävä. Odottelemme siis vastauksia talotarjouksiimme.

oksalla

Unelmia ja taloja siellä ja täällä. Yksi on ylitse muiden. Huomenna pääsemme (vihdoin!) tutkimaan tarkemmin, jännittävää, toivon, että kaikki menisi niin kuin tällä hetkellä haluaisin. Kävimme alkuviikosta kävelemässä talon ympäristössä, siellä kasvoi sydämiä puussa, taisi jäädä omakin oksalle odottamaan.

Poks ja sitten hau

Thelma telmukka tellu tepukka tee

"Hau hau!" sanoo Thelma, kun pihalla poksuu. ja sitten minä sanon: "shhh. oma paikka, raaauha, hiiiienoa, hyyyyvä hyyyyvä."  ja sitten ollaan rauhassa. Siinäpä se ja vuoden vaihteen raketeistakin selvittiin. Puolen yön aikaan, pahimpaan poksuntaan, kaikki jo kuorsasi, paitsi minä lueskelin kirjaa. on se vaan ihanaa, että Tellu ei ole tuon enempää paukkuarka, vaikka toisinaan monella tapaa onkin ongelmallinen tapaus. Bella nyt ei paukuista ole koskaan piitannut hölkäsen pölkäystä, minä ite en niistä kovin paljoa pidä, turhuutta.