8 KK

Olisikohan siitä sitten kahdeksan kuukautta edellisestä kirjoituksesta. Tyssäs tekstinsyöttö kun en osannut päättää mitä olisin kirjoittanut ja mitä olisin jättänyt väliin - joten en sitten ole kirjoittanut mitään.
Kevät, kesä ja syksy on mennyt vauhdilla - johonkin se aika mennä hurahti ja elämä on ollut, kuinka sen voisi yksinkertaisesti kertoa, mielenkiintoista. Kyllä, juuri niin. Niin postitiivisessa mielessä kuin negatiivisessäkin. "Ei oo kaik Idat ollunna ilosia", sisältäköön lause sitten entisiä tai nykyisiä "Idoja" tai vaikka molempia ja vaikka vielä Ahditki mukaan.
No, tässä elämässä kuitenkin mulla meni stressi yli hilseen ja uuvuin. kertakaikkisesti, totaalisesti ja yhtäkkisesti. Eipä tuo mikkään ihmekkään ollut. Sairaslomallakin olin - tai kuinka yrittäjänä nyt yleensäkään voi täydellisiä lomiaan pitää, mutta olinpa kuitenkin. Se oli kamalaa ja mä säikähdin 100%:sti - mutta onneks tuollasistakin jutuista aina toivutaan, pitää vaan muistaa levätä ja ottaa rennosti. 
Muuten ei ole tämän kahdenksan vuoden aikana tarvinnut sairaslomia pitää. Onhan sitä flunssaa ollunna ja semmosta, pari kertaa,  mutta ne on menny aina ohi parissa päivässä. Kerran sain varmaan ruokamyrkytyksenkin, se oli paha. Pahoinvointi kesti vuorokauden, sitten oli kuumetta jokunen päivä. Olin syöny aamulla homeisen leivän ja huomasin sen homeen vasta viimesillä haukkauksilla, voi yäk, siitä se varmaan sitten johtu.
Ihanassa-Töpinässä on tullu ainakin käytyä usein ja meillä käy paljon vieraita - kiitos talolle, ei tarvi siskoja ja niitten perheitä, veljee, vanhempia, kavereita tai muita vierailijoita majottaa saunatupaan (ulkorakennukseen)...ihan varmasti johtuu siitä, eikä meistä;).
Alastaro - on kiva paikka edelleen, viihdyn.
Mulla on nyt syksyn ollut auki Millan pikkupuotikin. Joulun aikaan pistän sen kiinni talveks  ja sitten taas keväällä/ kesällä auki.
Koirien kaa elo on pääosin lepposta. Tellulla nyt on tuo remmiräyhäys edelleen työn alla, ehkä mun kärsivällisyydellä sitä ei saada koskaan pois - yrittäkää kestää. Siis, e h k ä.
No anyway, tääl ollaan, onnellisina ja irrallisina. Kirjoittelen tänne taas - otteita 8 kuukauden ajalta - jos nyt mitään mainittavaa muistuu mieleen, tais olla tässä kaikki "kohokohdat" ;), bye.

Iloinen Ida

Kuulin naapurin sedältä näytelmästä "KERHON ILOINEN IDA". Se kertoo kuulemma tämän talomme muinaisista asukeista - vaikka onkin kuulemma paljolti taruakin.  Kumpa tulisi vielä edes yksi näytös, vaikkapa ensi kesänä, menisin kyllä heti katsomaan. http://www.alastarokylat.fi/index.php
Tämä talo on toiminut vuoteen 1972 Kerhobaarina, kuulemma majoitustakin.  Valtavan suuri nimikyltti lojuu aitassa, ajateltiin sitä ensin jonnekin, mutta huomattiin tarkemmalla syynäilyllä, et siinä on varmaan 5 metriä pitkät rautajalat! Joten saa jatkossakin lepäillä aitan seinustalla.
Googlettamalla löytyi monta mielenkiintoista linkkiä taas sinne ja tänne. Mutta nyt ei ehdi istua koneella, ulkona on niin hieno ilma ja paljon hommaa, koitan saada verstaan jotenkin toimintaan vielä tänään.

Luovutus

Semmoinen onnellinen haikeuden tunne, nyt siirrytään "uuteen aikaan" ja vanha jää taakse.
Nyt on kaikki tavarat täällä uudessa kodissa ja hyvältä tuntuu.
Jälkikäteen sanottuna, eniten kirpas se hetki, kun piti päättää pistetäänkö talo myyntiin vai mitä tehdään, silloin olin kyllä surullinen, mutta se meni nopeasti ohi. Kaiken kaikkiaan tämä ruljassi vei aikaa aika tiiviisti puoli vuotta.
Eka oman talon myynti, sitten jännitystä tilalle löydetäänkö joku isompi ja sopivampi tilalle - vai joudutaanko kentien vuokralle ensin...jaaha se olisikin ollut mielenkiintoista.
Huh, nyt siit on selvitty.

pikku torppa, muuttoautokin näyttää melkein yhtä isolta, vaikka olikin muuttoautoista  sieltä pienimmästä päästä

Hei hei sitten ja mukavia hetkiä uusien asukkien kanssa!

koti

on vielä täällä Ylöjärvellä.
Vähän niin kuin kylässä olisi kun ollaan uudessa paikassa, mutta jollain tavalla kuitenkin omassa paikassa.
Uudet kuviot, uusi kylä, uusi talo, kamalat tavarakasat ja rojukasat aitassa ja muualla - saa kai vähän pelottaa? Haluisin päästä jo mylläämään kasojen keskelle ja kiikuttamaan tavaroita omille paikoilleen. Saada työtilat kuntoon, että voisi aloittaa työnteon, jonoa on tullut vähän, ja sen purkaminen vie taas kuukaudenpäivät. Parin tunnin työskentelyaika päivässä ei riitä mihinkään - kun ei sitä yrittäjänä voi (tai halua) kokonaan lopettaakaan.

Tellu ressaa. mutta on tää ollu semmosta menookin, että ei mikään ihme. ilo oli mitä suurin, kun se pystyi katsomaan ilman räyhäämistä naapurin harjakoiraa, joka kulkee usein uuden talomme ohitse. Toivotaan että saadaan telluki kotiutumaan kun tilanteet rauhottuu, katsotaan nyt montakoko kuukautta menee, että voi alkaa pitää pihalla irti, puoli vuotta, vuosi....? Onneks se on muuten rauhallinen luonteeltaan ja sisällä se on suht  kivasti, vaikka yläkerrassa paukkuu ja kolisee, kun Jussi remontoi.

Tepa Tee, räppääjä rappaa

Eka yö

Ja toka yö. Maanantai - Keskiviikko. Alakerrassa keittiö, tupa ja olkkari tapiseerattu. Eli tapetoitu ja tuvassa kattomaalattu, kiitos Jonnan - joka löysi meille tapetin 4 euroo rulla ja liimasi seinäänkin. Ei tullut hempeää vaaleanpunaista vaan melkosen räväkkä punaraidallinen, se on hauska. Minä tein ruokaa, joka jostain syytä ei meinannut millään onnistua, joko unohdin hellalle palamaan ja kun puuttu paistinpannukin, niin oli se niin vaikeaa. Kiva, että kaupat on 50 m päässä, joten ranskispussi ja nakkeja, kyllä ne syötiin....  ja avittelin siellä täällä laitoin liisteriä tapettiin ja taisin jopa kaksi siivua laittaa seinäänkin asti. pääosin purin vaan tavaroita ja järkkäilin siellä täällä.

 

Bella, Elvis, Kaapo ja Tellu.

Yläkerran seinästä. Tupa ja olkkari, tuli kuin karkkikauppa

Elvis ja kylppäri

muutto 5

Tupakeittiössä oli valmiiksi ihana vaaleanpunainen paneeli ja aateltiin siihen laittaa tää tapetti. Ostettiin sitä pari vuotta sitten tätä taloa varten (mistä nyt muutetaan) - jäi käyttämättä. eikä se  tule tupakeittiöönkään. Kiitos ystävämme maalari Jonnalle neuvoista. Vaaleanpunainen paneelikin vaihtaa värinsä:(. höh.

Siellä menee isot huonekalut. Olispa kiva jos omistais noin ison auton, sinne vois  laittaa vaikka Taide Miloun putiikin ja kierrellä ympäri suomee, ei olisi ainaista purkamista ja kokoomista ja taas purkamista ja pakkamista.

Sunnuntai aamuisin saamme kuulla kirkonkelloja. Naapurikirkko on hyvin kaunis. http://www.loimaanseurakunta.fi/panoraama/alastaro/index.html

Siivousta.  yksi miinus talossa on (tylsät?) alakerran 80 luvun ikkunat. Hyvä kuntoiset ovat kuitenkin, riittäköön se. Plussaa on se, että  yläkertaan on laitettu uudet ikkunat, suurinpiirtein alkuperäisen näköiset, kauniit ja taloon sopivat. Minä olen vähän semmoinen "ikkunafriikki". vaikka ei niiden aidot ja alkuperäiset tarvi olla, kunhan näyttää omaan silmään hyvältä.

Siivoilua ja Kylppäriremppaa

Muutto 3

Talo on oikeesti vaalean sininen, mutta sen maali on ihan ränsistyny. maalausurakka ens kesänä ja nyt mietitään kovasti mikä väri olis kiva? Mä tykkäisin vaaleenpunaisesta.

Nyt saa ihan vapaasti aloittaa muuttamisen. siivoomista ja sen semmosta. Remonttireiska Jussi onkin jo kylppärin ja saunan saanut purettua. Tänään viedään kolmas pakettiautollinen tavaraa. Nyt on "laatikkokuorman" vuoro ja jotain pehmeitä pusseja, petivaatteita ja vaatteita. kaydään samalla siivoomassa mamman ja Sinnun kanssa, jeah!

talokaupat

Tämä kuva on meidän "radanvarsilenkiltä", vuosi sitten huhtikuussa. Täällä Takamaalla on tosi hyviä lenkkireittejä. Pian on taas kevät ja meillä kokonaan uudet maisemat ja reitit.

Huomenna talokaupoille. Talo on pakattuja laatikoita pullollaan, pakettiauto täytettiin eilen ulkovaraston roinilla, lumilapioitakin oli varmaan kolme ja monia muitakin tavaroita löytyi mitä ei ole muistanut olevan olemassakaan - toivon, kun uudessa paikassa on enemmän tilaa, että myös tavarat saa niin, että ne löytyykin eikä aina vaan katoa jonnekin. Varmaan naapurin Jonnan vatupassikin tulee vielä jossain kohdin vastaan, kukaan ei muista missä se on viimeksi ollut, meillä vai jossain muualla.

Minä ja kamalan painavan kaapin ovi. Sitä ei jaksa nostaa ees riski mies. Mutta mukaan se tulee, vaikka sentti kerrallaan. Saatiin me se Vilppulan mummolasta tännekin, silloin jo ajattelin että voi kamalaa sitä sitten kun taas muutetaan.

Me muutetaan pienen kylän keskustaan, täältä Turun suuntaan, Alastaroon. Siellä on ollut minun mummula,  myös isäni on siellä syntynyt, kuulemma savusaunassa, mutta se voi olla legendaa. Mummulan paikkaa en muista missä se on,olen ollut niin pieni siihen aikaan, mutta muistan kyllä siellä olleeni,  toivottavasti löydän sen, meinaan käydä ja tädit varmasti sitten kertoo. ja se Töpinäkin oli, missä?  Aika selvittää asioita....

Hyvä tee

Tää on ihan parasta teetä. Maistuu hyvälle ja on makeaa, vaikkei ole sokeria, kun en tykkää hirveesti käyttää sokeria muutenkaan,suosittelen l ä m p i m ä s t i.

tulevaa verstasta ja postitustila. Ihanaa tänne saa kaikki ns. siistit työvaiheet. Sahaamisiin, hiomisiin, jyrsimisiin ja sen semmosiin pölyäviin on oma tilansa ja maalinkärytyksillekin, eikä tartte maalata silti taivasalla, kuten tähän asti välillä pitää, eli sateet  ja muut ilmastonmuutokset ei haittaa (enkä tarkoittanut nyt "taide"maalaamista, sitähän voi tehdä missävaan:)

 

ruutuikkuna

Me haaveiltiin vanhoista kouluista tai pappiloista tai muista sen tyyppisistä upeista rakennuksista. Mutta ei me nyt tälläkään kertaa semmoista löydetty tai saatu, joka olis sopinu meitin budjettiin ja jos sopikin, ne olivat jossain todella kaukana tai suunnalla, jonne ajatus muuttamisesta ei houkuttanut yhtään. 

Tämä kuvan vanha koulu oli upea, mukava tontti. Sijainnin takia ei tehty tarjoustakaan. 

Mutta talo joka me löydettiin, tuntuu niin hyvältä, että kaikki muut haaveet jäi kyllä ihan taka-alalle.

Ilman remonttiia valitettavasti ei selvitä tästäkään.

ostoksilla

Saimme siivet

Ostin elämäni ensimmäisen nojatuolin, semmoinen musta, iso ja aika pramee! Ihastuin siihen syksyllä messuilla ja nyt käytiin se kaverilta hakemassa. Olisihan sitä voinut odottaa siihen, kunnes muutto on käsillä, mutta malttamattomasta päästä kärsii kaikki, ja nyt se makoilee pakun perässä, ja aina tiellä. Kai me se tänne sisällekin vielä kannetaan, mutta tiellä se on myös täällä.
Eikä se ollut ainoa ostos. Ostettiin myös vähän puutarhapenkkejä ja telineitä, ajattelin hyviksi messuille, mutta katsotaan sitten mihin loppujen lopuksi päätyvät. Kaupantekijäisiksi saatiin sitten ihanat siivet, niistä sain kuvankin! ne löysi heti paikkansa, vähän aikaa saadaan vielä ihastella niitä tuossa takan reunustalla.

Kyllä, kirjoittelen varmasti talojuttujakin, jahka tämä jännitysnäytelmä eka loppuu ja saadaan asioita etenemään. kaikki on vielä niin jännittävää ja vähän pelottavaakin, että parempi olla miettimättä ja keskittyä kaikkeen muuhun.

Elämys

torstainen metsälenkki, onnekseni  kamerakin mukana, klikkaa kuvaa,
niin  näet esityksen tapahtuneesta.

Kotiinpäin menessä tuli yhtäkkiä hauska "lumituulahdus" ja hetkeen ei näkynyt yhtään mitään, vain valkoista, jota en saanut kuitenkaan tallennettua kameraan ja lopuksi lumikuorrutettu kamera ja minä, oli upee juttu, ei ole ennen käynyt tuolla lailla. Hiukan taisin säikähtääkin, jos vaikka puu sattuu kaatuu päälle...Niitä kun on paljon viime aikoina kaatuillut.

Tellukin nautiskeli talvimetsästä. Bella joutui jäämää kotiin, kun en ollut varma kuinka upottavaa ja syvää hanki on.

Lähimetsän hakkuualue ja aidattua aluetta kilometri tolkulla, toki eihän tuo koirien takia ole vaan minulle - ei eksy niin helposti. (Ihan oikeasti aidan takana on siis puolustusvoimien aluetta ja siksi aidattu).
Viisi vuotta sitten alue oli vielä oikea metsä, eikä noita aitojakaan ollut. Aluksi vähän harmitti, mutta se osoittautuikin loppujen lopuksi hyväksi asiaksi.

muutto edessä

jo helpottaa! huokauksen huokaus.

Haaveilua

Kyllä sitä on kaikenlaisia hienoja, nämä kuvat otin viime kesältä, kun kävin Ruotsissa siskoni luona. Hän koettaa kovasti houkutella meitä sinne. Mutta en minä niin kauaksi taida lähteä.

Inspiroi kovasta. Taidan alkaa maalamaan taloja. Oikeasti on tehnyt mieli maalata jo vuoden päivät, mutta ei ole ollut aikaa.

Olo on kyllä niin levoton, että ei meinaa keskittymiskyky riittä ollenkaan työntekoon saati mihinkään muuhunkaan. Hetkeksi menin pihalle heittelemään Tellulle lumipalloja, mutta tämä levottomuus on nyt vaan kärsittävä. Odottelemme siis vastauksia talotarjouksiimme.

oksalla

Unelmia ja taloja siellä ja täällä. Yksi on ylitse muiden. Huomenna pääsemme (vihdoin!) tutkimaan tarkemmin, jännittävää, toivon, että kaikki menisi niin kuin tällä hetkellä haluaisin. Kävimme alkuviikosta kävelemässä talon ympäristössä, siellä kasvoi sydämiä puussa, taisi jäädä omakin oksalle odottamaan.

Poks ja sitten hau

Thelma telmukka tellu tepukka tee

"Hau hau!" sanoo Thelma, kun pihalla poksuu. ja sitten minä sanon: "shhh. oma paikka, raaauha, hiiiienoa, hyyyyvä hyyyyvä."  ja sitten ollaan rauhassa. Siinäpä se ja vuoden vaihteen raketeistakin selvittiin. Puolen yön aikaan, pahimpaan poksuntaan, kaikki jo kuorsasi, paitsi minä lueskelin kirjaa. on se vaan ihanaa, että Tellu ei ole tuon enempää paukkuarka, vaikka toisinaan monella tapaa onkin ongelmallinen tapaus. Bella nyt ei paukuista ole koskaan piitannut hölkäsen pölkäystä, minä ite en niistä kovin paljoa pidä, turhuutta.