tekemisestä

Tekemisen paljous, ah! Niin ihanaa ja ah! Niin kamalaa. Työt, koti, koirat. Nyt en halua silti ollenkaan puhua kiireestä, koska  kaikkea mitä teen, en tee kyllä kiirellä, joskus tuntuu, että  hyvinkin hitaalla tempolla puksutetaan eteenpäin. Sisälläni oikein velloo semmoinen odottavien tekemisten, tekemään pääsemisen into - se on semmoinen aika kiva tunne, harmi siinä on se, että heti ei voi aloittaa siitä kivoimmasta tekemisestä, vaan ensin pitää saada alta pois vanhat ja kiireellisemmät tekemiset.
OIKEESTA kiirestä voisi puhua silloin vaikka kun pitää saada paketoitua postiin iso kasa tilauksia kello neljään mennessä - jolle jätän usein ihan liian tiukan aikataulun.

Reilu vuosi on nyt mennyt kun muutettiin,  on sitä tosiaan tullut paljon tehtyä näin jälkikäteen mietittynä ja onneksi kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä.
Sisällä on maalattu ja tapetoitu, lähes kaikki huoneet on nyt ok. rappuseinästä  puuttuu vielä tapetti, kun on niin korkea, että sinne en tuosta vaan pääse. Ulkona on pihaa kaivettu ja kuopsutettu ja ruopsutettu ja se homma jatkunee.... talosta on rapsuteltu ainakin puolet, katto maalattu, tosin sitä pitää vielä paikkailla. Kaivoja on auottu ja ja putsattu ja vastapäinen meijeri on purettu kokonaan.

Olen löytäny mitä kivempia lenkkimaastoja koirien kera, hiihdin paljon ja kivoja lenkkiseuralaisia on löytynyt, niin koiria kuin ihmisiä. Tellun kanssa menee hyvin, ohituksiin pitäisi keskittyä vähän enempi, jotta senkin saisi toimimaan, mutta olen vähän huoleton siinä touhussa - ei oo enää niin paha kuin aluksi.

Mä niin toivoisin rikastuvani  tällä omalla työteollani. Rikkaus olisi mulle tällä hetkellä sitä, että saisi kunnon palkkaa, eikä jotain minimiliksaa, jolla elää just ja just.