Maalaan työkseni koirakuvia,
muotokuvia ja muita kuvituksia... tai koirat ovat pääosa.
Maalaaminen on yksi osa-alue työssäni.
Tuotteistan maalaamani koirakuvat ja
myyn näitä tuotteitani mm. koiranäyttelyissä ja
muilla messuilla.
Koiranäyttelyt (= ”koirien
missikisat”), jossa sijoille pääsee koira, jolla on
mahdollisimman oikeanlainen ulkomuoto jalostuskriteereiden mukaan ja
kyseistä tuomaria miellyttämään.
Näin ollen koiraharrastajat ovat
erittäin tietoisia oman rotunsa ulkomuotovaatimuksista.
Näin saan minäkin jatkuvaa
opastusta koirieni ulkonäköön liittyvissä
asioissa (eli mallistossa olevien koirien). Olen oppinut valtavasti,
voisin ehkä ryhtyä jopa ulkomuototuomariksi...no, vitsi.
Mutta asian ytimeen Taide Miloun koirat
ovat KOIRIA. Eri rotuisia, erilaisin karva- ja värimuunnoksin,
on siellä jopa jokunen sekarotuinenkin joukossa. En hae
mallistoni koirille sitä rotujalostuksessa vaadittavaa
tietynlaista ulkomuotoa, enkä ole kokenut sitä edes
tarpelliseksi, en ole kovin kiinnostunut korvan oikeanlaisesta
asennosta tai oikeanlaisesta kuononpituudesta, jokainen koira on
oikeanlainen, vaikka ei olekaan suoraan jonkun rotukriteerin
mukainen. Ihan kuten me ihmisetkin väärine säärinemme
ja kyömyneninemme.
Tietenkin kun maalaan muotokuvaa, koiran on oltava itsensä näköinen sellaisilla korvilla kuin sillä on ja sillä kuonopituudella jonka se omaa. Sellaisenaan se pääsee myös mahdollisesti Taide Miloun kokoelmaan.
Koirista, joista minulla on ollut
kunnia maalata taideteos ja olen myös saanut luvan käyttää
maalauksen koiraa mallistossani, mukana on ollut rotunsa parhaita
edustajia, jotkut jopa koiranäyttelyn kaikist kauneimpia,
muotovalioita tai muuten vaan hyviä yksilöitä, mutta useaakin useampana
mallikoirana on ollut ihan perus fuffe, jonka ei ole tarvinnut
koskaan lähteä kotoaan pidemmälle, ei ole saanut
pokaalin pokaalia tai muutakaan kunniamainintaa, turkkikin saattaa
ihan kotikutoinen ja väärät sääretki vielä,
silti se koira on ihan yhtä kaunis kuin ne näyttelykoiratkin. Tämä on yritykseni perusfilosofia :
- jokainen koira on
oikeanlainen-
ihan just sellasenaan kun se on.
No, kyllä minullakin on omat ulkomuodolliset ihanteet....jos koiralla on toinen
korva pystyssa ja toinen puoliksi lurpallaan, niin onhan hän tosi ihanan
persoonallinen tai semmonen oikeen isokorvanen, jolla olis oikeen
aasinkorvat. joo, Kyllä mää haluisin semmosen koiran,
pitkäkoipisen ja kyömynenäisen, häntä leuhuaa kevyesti ja karvaaki olis sopivasti, mutta ei liikaa.
Mutta koirakiintiöni on täynnä, omat ihanteeni lilluvat onnellisena sohvalla ja karvastaa koko talon.