Loimijoki

Lauantaina aamulla. edellisenä iltana oli jäät patoutunut ja niitä oltiin kaivurilla aukomassa.

Joki on korkealla. voi liikkua missä vaan, se on mukavaa keväässä.

Joskun tunnelma on vaan niin upea, että toivoisi sen jäävän mielensopukoihin ikuisiksi ajoiksi.
Tässä yksi sellainen sunnuntai-ilta

Kaunista Alastaroa, tuolla pellolla tuli talvella suksittua monet kerrat.

Eläinlääkärissä ja näyttely

Seuraava tapahtuma jossa olen kera Taide Miloun kojun on Tampereen kansainvälinen koiranäyttely 4.- 5.5.
Kuvassa näkyy  Taide Miloun rotumallisto, toivottavasti saan tämän kivasti ripustettua.

Näyttelyn parhaat palkitaan Taide Miloun lahjakortein. Nämä diilit ovat ihan parhaita. Messupaikat ovat yleensä todella kalliita ja niiden maksamiseen saa tehdä monen monta tuotetta.

Meidän koirat eivät käy näyttelyissä. Mutta eilen vietimme Bellan kanssa "mukavan" illan Turussa, eläinlääkäriaseman päivystyksessä. Lähdettiin viiden maissa ajelemaan ja tultiin puoli yhdeltätoista kotiin. Meiltä on Turkuun n. 70 km.

Bella oli koko aamun ja päivän ihan vaisu, eikä liikkunut - sillä oli mahanpuruja, jotka johtui syödyistä broilerinsiivistä - luut oli tehneet tukosta tms. Niiden syönti loppui meidän osalta tähän tai ainakin luut perataan pois. Onneksi tästä selvittiin kolmen tunnin tiputuksella ja muutamalla röntgenillä ja lompakon reilun parin sadan vajeella, kotiin saatiin evääksi parafiiniöljyä.

En tiedä miksi Bellalle kävi näin, vaikka noista sanotaan että ovat turvallisia koirille. Pakastetut on niin sulavia, että ne on ihan ok koirille (barf juttuja). Hoitajakin sanoi, että ei syötä mitään luita omalle koiralleen, koska näitä meidän tapaisia käy niin tasaiseen tahtiin lääkärissä.

Bella selvis tiputuksella, nyt on tarkkailun alla ja se saa parafiiniöljyä vielä pari päivää.

vuosi

Vuosi on ollut linturikas ja opettavainen. Saimme fasaaninkin pihaamme koristamaan.
Bellan kanssa pitää olla tarkkana, koska se on melkoinen "kanan ja kukon tappaja". 
Näin  myös tiklin ja urpiaisia - minulle vallan uusia juttuja.
Perustinttejä käy paljon, joita on kuvattu niin että kamera pullistelee.
Opin tänä vuonna myös kuusitiaisen ja hömötiaisen eron.

Olen  alkanut maalaamaan akryyli ja öljyvärimaalauksia.
Nyt kun on muuton myötä saanut paremmin tilaa, niin näitä on mukava maalata.
Olen maalannut tätä ennen tilaustyöt akvarelli- tai guassitekniikalla tai niitä yhdistelemällä.

Keskittyminen muotokuvien maalaamiseen vaatii minulta paljon.
Yksi syy voi olla se, että on niin paljon muita töitä,  jotka on pakko myös tehdä, että ei uskalla uppoutua ihan täysin, toinen on se, että onhan  tämä vaativa ja haasteellinen työ.
On aivan eri maalata kuvia "itselleen", josta haaveilen ja suunnittelen aina. muutama "OMA" maalaus on valmistumassa ja pari on tullut tehtyäkin, tässä vaiheessa sellaista etsimistä ja kokeilua, mutta hyvin innostavaa- Se on vähän kuin silloin ennen vanhaan kun vielä harrasteli tätä työtä.
Lopputalvi ja kevät on minun maalausaikani, sen jälkeen en ehdi maalaamaan senkään vertaa ja kesän jälkeen en yhtään.. no, ehkä yksi tai kaksi...Tuotetilaukset vievät niin paljon aikaa, mikä on sekin hieno juttu :).
On ihanaa kun asiakkaat silti haluavat minulta tilata muotokuvia, vaikka toimitusajat ovat todella pitkät.

On jännää keksiä kaikkea uutta ja tehdä erilaisia tuotekokeiluja, usein ne jäävät siihen.
Nyt kun on oma puoti voi laittaa sinne esille ja myyntiin, voi myydä myös käyttämättömiä pohjia ja materiaaleja.
Puoti aukaisee taas toukokuun puolen välin jälkeen ovensa. Tarkempaa aikaa ei ole vielä.
Tänä vuonna ei ole kokeiluille ollut aikaa. kuva on monen vuoden takaa.

Tinkerbell, Tellu ja Päällikkö Bella. Nämä  pitävät huolen siitä, että minä tapaan ihmisiä ja käyn ulkona.
Muutenkin ne sulostuttavat tätä arkea ja elämääni, välillä pistäen aika haastellistenkin asioiden eteen.
Tellu on romanian rescue ja se on nyt  4 v.  Minulla se on ollut nyt yli kaksi vuotta. Tämä on Tellun öö... neljäs koti. Kodin vaihtamisestakin voisin kirjoittaa joskus enempi, sillain positiivisella mielellä - koska sitäkin se on.
Bellakin on kodin vaihtaja, mutta se tulikin siskolta tapakoulutukseen ja jäi sitten vaan meille, se täyttää nyt jo 10 vuotta. Bella tuli meille silloin kun se oli 1,5 v.

tekemisestä

Tekemisen paljous, ah! Niin ihanaa ja ah! Niin kamalaa. Työt, koti, koirat. Nyt en halua silti ollenkaan puhua kiireestä, koska  kaikkea mitä teen, en tee kyllä kiirellä, joskus tuntuu, että  hyvinkin hitaalla tempolla puksutetaan eteenpäin. Sisälläni oikein velloo semmoinen odottavien tekemisten, tekemään pääsemisen into - se on semmoinen aika kiva tunne, harmi siinä on se, että heti ei voi aloittaa siitä kivoimmasta tekemisestä, vaan ensin pitää saada alta pois vanhat ja kiireellisemmät tekemiset.
OIKEESTA kiirestä voisi puhua silloin vaikka kun pitää saada paketoitua postiin iso kasa tilauksia kello neljään mennessä - jolle jätän usein ihan liian tiukan aikataulun.

Reilu vuosi on nyt mennyt kun muutettiin,  on sitä tosiaan tullut paljon tehtyä näin jälkikäteen mietittynä ja onneksi kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä.
Sisällä on maalattu ja tapetoitu, lähes kaikki huoneet on nyt ok. rappuseinästä  puuttuu vielä tapetti, kun on niin korkea, että sinne en tuosta vaan pääse. Ulkona on pihaa kaivettu ja kuopsutettu ja ruopsutettu ja se homma jatkunee.... talosta on rapsuteltu ainakin puolet, katto maalattu, tosin sitä pitää vielä paikkailla. Kaivoja on auottu ja ja putsattu ja vastapäinen meijeri on purettu kokonaan.

Olen löytäny mitä kivempia lenkkimaastoja koirien kera, hiihdin paljon ja kivoja lenkkiseuralaisia on löytynyt, niin koiria kuin ihmisiä. Tellun kanssa menee hyvin, ohituksiin pitäisi keskittyä vähän enempi, jotta senkin saisi toimimaan, mutta olen vähän huoleton siinä touhussa - ei oo enää niin paha kuin aluksi.

Mä niin toivoisin rikastuvani  tällä omalla työteollani. Rikkaus olisi mulle tällä hetkellä sitä, että saisi kunnon palkkaa, eikä jotain minimiliksaa, jolla elää just ja just.

8 KK

Olisikohan siitä sitten kahdeksan kuukautta edellisestä kirjoituksesta. Tyssäs tekstinsyöttö kun en osannut päättää mitä olisin kirjoittanut ja mitä olisin jättänyt väliin - joten en sitten ole kirjoittanut mitään.
Kevät, kesä ja syksy on mennyt vauhdilla - johonkin se aika mennä hurahti ja elämä on ollut, kuinka sen voisi yksinkertaisesti kertoa, mielenkiintoista. Kyllä, juuri niin. Niin postitiivisessa mielessä kuin negatiivisessäkin. "Ei oo kaik Idat ollunna ilosia", sisältäköön lause sitten entisiä tai nykyisiä "Idoja" tai vaikka molempia ja vaikka vielä Ahditki mukaan.
No, tässä elämässä kuitenkin mulla meni stressi yli hilseen ja uuvuin. kertakaikkisesti, totaalisesti ja yhtäkkisesti. Eipä tuo mikkään ihmekkään ollut. Sairaslomallakin olin - tai kuinka yrittäjänä nyt yleensäkään voi täydellisiä lomiaan pitää, mutta olinpa kuitenkin. Se oli kamalaa ja mä säikähdin 100%:sti - mutta onneks tuollasistakin jutuista aina toivutaan, pitää vaan muistaa levätä ja ottaa rennosti. 
Muuten ei ole tämän kahdenksan vuoden aikana tarvinnut sairaslomia pitää. Onhan sitä flunssaa ollunna ja semmosta, pari kertaa,  mutta ne on menny aina ohi parissa päivässä. Kerran sain varmaan ruokamyrkytyksenkin, se oli paha. Pahoinvointi kesti vuorokauden, sitten oli kuumetta jokunen päivä. Olin syöny aamulla homeisen leivän ja huomasin sen homeen vasta viimesillä haukkauksilla, voi yäk, siitä se varmaan sitten johtu.
Ihanassa-Töpinässä on tullu ainakin käytyä usein ja meillä käy paljon vieraita - kiitos talolle, ei tarvi siskoja ja niitten perheitä, veljee, vanhempia, kavereita tai muita vierailijoita majottaa saunatupaan (ulkorakennukseen)...ihan varmasti johtuu siitä, eikä meistä;).
Alastaro - on kiva paikka edelleen, viihdyn.
Mulla on nyt syksyn ollut auki Millan pikkupuotikin. Joulun aikaan pistän sen kiinni talveks  ja sitten taas keväällä/ kesällä auki.
Koirien kaa elo on pääosin lepposta. Tellulla nyt on tuo remmiräyhäys edelleen työn alla, ehkä mun kärsivällisyydellä sitä ei saada koskaan pois - yrittäkää kestää. Siis, e h k ä.
No anyway, tääl ollaan, onnellisina ja irrallisina. Kirjoittelen tänne taas - otteita 8 kuukauden ajalta - jos nyt mitään mainittavaa muistuu mieleen, tais olla tässä kaikki "kohokohdat" ;), bye.

Iloinen Ida

Kuulin naapurin sedältä näytelmästä "KERHON ILOINEN IDA". Se kertoo kuulemma tämän talomme muinaisista asukeista - vaikka onkin kuulemma paljolti taruakin.  Kumpa tulisi vielä edes yksi näytös, vaikkapa ensi kesänä, menisin kyllä heti katsomaan. http://www.alastarokylat.fi/index.php
Tämä talo on toiminut vuoteen 1972 Kerhobaarina, kuulemma majoitustakin.  Valtavan suuri nimikyltti lojuu aitassa, ajateltiin sitä ensin jonnekin, mutta huomattiin tarkemmalla syynäilyllä, et siinä on varmaan 5 metriä pitkät rautajalat! Joten saa jatkossakin lepäillä aitan seinustalla.
Googlettamalla löytyi monta mielenkiintoista linkkiä taas sinne ja tänne. Mutta nyt ei ehdi istua koneella, ulkona on niin hieno ilma ja paljon hommaa, koitan saada verstaan jotenkin toimintaan vielä tänään.

Luovutus

Semmoinen onnellinen haikeuden tunne, nyt siirrytään "uuteen aikaan" ja vanha jää taakse.
Nyt on kaikki tavarat täällä uudessa kodissa ja hyvältä tuntuu.
Jälkikäteen sanottuna, eniten kirpas se hetki, kun piti päättää pistetäänkö talo myyntiin vai mitä tehdään, silloin olin kyllä surullinen, mutta se meni nopeasti ohi. Kaiken kaikkiaan tämä ruljassi vei aikaa aika tiiviisti puoli vuotta.
Eka oman talon myynti, sitten jännitystä tilalle löydetäänkö joku isompi ja sopivampi tilalle - vai joudutaanko kentien vuokralle ensin...jaaha se olisikin ollut mielenkiintoista.
Huh, nyt siit on selvitty.

pikku torppa, muuttoautokin näyttää melkein yhtä isolta, vaikka olikin muuttoautoista  sieltä pienimmästä päästä

Hei hei sitten ja mukavia hetkiä uusien asukkien kanssa!